Aikuistuvan nuoren tukeminen laadukkain jälkihuoltopalveluin -hankkeessa työskennellään myös kesällä. Kesäloma jo on kynnyksellä, mutta vielä touhua riittää. Erityisesti digitaalisuus, tekoälyn hyödyntäminen sekä muiden teknologioiden hyödyntämisen mahdollisuudet ovat tarkastelussa. Miten laatu ja digitaalisuus kohtaavat? Entäpä teknologian uudet mahdollisuudet? Voiko tekoäly olla avuksi rutiinitöissä, kuten joiltakin osin kirjaamisessa? Tai auttaa muistamaan asioita työssä? Mitä riskejä on otettava huomioon? Millaisia tutkimuksia on aiheesta tehty? Näitä asioita käsitellään lisää työn alla olevassa artikkelissa. Stay tuned.
Työn imussa on mennyt puoli vuotta yhteiskehittäessä laatukriteeristöä sekä palvelumallia jälkihuoltonuorten hyväksi. Erään hankkeemme sidosryhmän julkisen sektorin edustajan mukaan ”nämä nuoret ovat ansainneet kaiken tuen ja avun, mitä voidaan vain tarjota. Yhteiskuntan se on meidän velvollisuus, sillä heillä ei ole sitä tukea tarjolla omasta takaa.” Olen samaa mieltä. Palvelujärjestelmän parantamiseksi tehdään valtavasti hyvää työtä. Kuten esimerkiksi keväällä päättyneessä ESR -rahoitteisessa YEE -hankkeessa.
Digi ei sovi kaikkeen, ihmiskohtaamista tarvitaan. Kun rakennetaan luottamuksellisia turvallisia suhteita, niin digitaaliset kanavat ovat siihen riittämättömiä yksinään. Mutta nyt, kun katselen mökin ikkunasta tyynelle järvelle ja pääskyt lentävät auringon alla, olen iloinen että voin työskennellä kirjoittamiseen sopivassa hiljaisessa paikassa.
Samalla tiedostan, että kuilu nuorten maailman ja oman maailmani välillä on tuskallisen suuri. Monin tavoin olen syventynyt kohderyhmän maailmaan. Latasin esimerkiksi hyperpaikallisen anonyymin mobiiliviestintäsovellus Jodelin puhelimeeni ja koitin heittäytyä mukaan jodlaamaan. Sovellus on tullut suosituksi 20 – 30 -vuotiaiden keskuudessa. Aika nopeasti totesin, että kuilun ylittäminen onkin suurempi haaste, kun olin ymmärtänytkään…
Kirjoittanut: TKI -asiantuntija, palvelumuotoilija Mariia Hämäläinen